Twenty ten on valmis. Tai siis päättelyä ja nappeja vailla valmis, eli siis melkein valmis. Oi, Joulupukki, tuo mulle nappivarasto joululahjaksi! Ihan perusnappeja, perusväreissä. Ja monen kokoisia. Helpottaisi huomattavasti neuleiden tekemistä! Ja päättelykeiju, tule kyläilemään!
Citron on melkein valmis. Siitä puuttuu enää röyhelöreunus. Joka alkaa niin, että koko krs:n jokainen silmukka neulotaan sekä etu- että takareunastaan. Ja saadaan 540 silmukkaa. Joilla neulotaan 11 krs, tai vaihtoehtoisesti sen verran, kuin lankaa riittää. Tämä suoritus vaatii hyvät tv-ohjelmat!
Minä olen melkein valmis sairaanhoitaja. Neuleiden valmistuminen tuntuu mukavalta, oma valmistuminen ei. En nimittäin tiedä, mihin päin lähtisin. Kaikki tiet ovat avoimia. En haluaisi näin alkuun jämähtää yhteen paikkaan, mutta toisaalta, en halua mennä sellaiseenkaan paikkaan, missä en osaa tehdä mitään. Tiedän, tekemällä oppii, mutta olisi kiva, kun olisi tunne, että 3,5 vuotta koulunkäyntiä ei ole ollut turhaa. Että tuntisi olevansa ammattilainen!
Suuntaudun siis lapsiin ja nuoriin, mutta en tiedä, haluanko sittenkään sinne puolelle töihin. Vanhustyö voisi olla sopivampi minulle. Ahdistaa vielä enemmän, kun katsoo avoimia työpaikkoja. Oulussa tällä hetkellä sairaanhoitaja-nimikkeen alapuolella on tasan yksi työpaikka. Inkontinenssisuojaesittelijänä.
Mitä mää teen !!!
Hei! Laitoin blogiini sen kyselemäsi mallineuleen ohjeen, toivottavasti siitä saa selvää....
VastaaPoistaOnnea valmistumisesi johdosta, sinulla on vielä kaikki ovet avoimina edessäsi. Vanhustyö ainakin on tulevaisuuden ala, vanhusväestön määrä lisääntyy koko ajan....
t. Marja
Etelään vaan! Täällä on kaikki muutkin :)
VastaaPoistat. Maija
Onnittelut valmistumisesi johdosta!
VastaaPoistaOle iloinen ja ylpeä hienosta ammatistasi - et einakaan varmasti valmistu työttömäksi. Ja vaikkei niitä vakkaripaikkoja auki olisikaan, niin varmasti sijaisuuksia löytyy ja niistähän se on ura aloitettava.
Ekassa työpaikassa tuntuu varmasti, ettei osaa mitään - uusi paikka ja uudet tavat tehdä asioita hämmentää. Siltähän se tuntuu jokaisessa uudessa harjoittelupaikassakin. Mutta nopeasti sitä alkuun pääsee ja alkaa tuntua, että saattaa vaikka osatakin tätä työtä. :)
Juu ja hei, sairaanhoitajan ammatissahan ei ole ikinä valmis, joten oppimista riittää, ihan sinne eläkepäiviin saakka.